Olli Ojala, Riina Antikainen, Ulla-Maija Liukko / SYKE

Tulevaisuuden johtajuus vaatii monialaista monitaituruutta

Tulevaisuuden (ja jo nykyisenkin) tutkimuslaitoksen johtajahenkilön tulee olla monitaituri ja multitaskaaja, joka kuitenkin pystyy keskittymään yksilöön ja käsiteltävään asiaan, ja vain ja ainoastaan olennaisuuksiin. Pitää hallita erilaiset sähköiset toimintaympäristöt, lukuisat salasanat ja tunnukset sekä ohjelmistot. Pitää olla sosiaalisesti taitava, tunnistaa eri ihmistyypit ja ohjata sekä johtaa heitä yksilöinä ja ryhmänä antaa koko aika kaikkein parastaan. Pitää pystyä ratkaisemaan ristiriitatilanteita sekä henkilöstön välillä että asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Pitää olla kyvykäs seurustelemaan potentiaalisten rahoittajien kanssa ja kirjoittamaan huippuluokan tutkimusrahoitusanomuksia. Lisäksi pitää pystyä tuottamaan, tai ainakin varmistamaan, että oma joukko tuottaa laadukkaita, korkeatasoisia ja uusia tieteellisiä tuloksia, jotka kiinnostavat eri sidosryhmiä ja mediaa, ja aikaansaavat yhteiskunnallista muutosta.

Melkoisia haasteita. Helposti itse kullakin herää vastustus, turhautuminen ja pienuuden tunne: Mä en pysty tohon kaikkeen. Aivomme sanovatkin useimmiten ensin ei kohdatessaan tällaisen valtavan kokonaisuuden. Siksi Kirjatorilla Markku Lappalaisen kirjaan ”Miksi aivot sanovat ei” annettu ohje ja harjoite tuntuvat relevanteilta tällaisen haasteen pilkkomiseen, kohtaamiseen ja hallitsemiseen. Ohje on seuraava: ”Aseta tavoitteita. Tavoitteilla on voimakas vaikutus käyttäytymiseemme ja hyvinvointiimme. Tavoitteenasettelu on tehokas väline motivaation edistäjänä. Tavoitteiden tulee olla realistisia ja haasteellisia ja asetettuja yhdessä esimiehen kanssa. Tavoitteen pitää hyödyntää tekijää ja toiminnasta pitää saada palautetta. Harjoite: Aseta itsellesi pienempiä lyhyen aikavälin tavoitteita ja palauta ne mieleen päivittäin. Pysy niiden mukaisessa työlistassa. Välitavoitteiden saavuttaminen lisää motivaatiota yhdessä esimiehen kanssa laadittujen tavoitteiden saavuttamiseen.”

Järjestelmällisen työskentelytavan ja tavoitteiden asettamisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Työtehtävien tulviessa päälle vain järjestelmällinen johtaja kykenee kanavoimaan alaistensa työt täysimääräisesti yhteisen tavoitteen saavuttamiseen. Maarit Tyrkön kirja ’Tyttö ja nauhuri’ laittaa kuitenkin ajattelemaan, kuinka tärkeää on johtajan hyvä itsetunto ja -tuntemus. Nämä ovat edellytyksiä tilanneherkkyydelle ja reaktiokyvylle. Johtajan olisi säilytettävä tietty rentous työskentelyssään, mikä myös auttaa verkostoitumisessa ja hyvien suhteiden ylläpidossa. Liiallinen jäykkyys ja käytännöistä kiinni pitäminen on omiaan kuihduttamaan nämä. Paljon vaaditaan siis nykypäivän johtajalta.

Matti Alahuhta tiivistää kirjassaan ”Johtajuus; kirkas suunta ja ihmisten voima” tärkeimmiksi työelämän mittareiksi henkilöstön tyytyväisyyden ja asiakkaiden tyytyväisyyden. Johtajalta vaaditaan kykyä kuunnella sekä omaa henkilöstöä, että asiakkaiden toiveita ja tarpeita, jotta toivottavaan tulokseen päästäisiin. Hän puhuu myös ihmisten ja vireen johtamisesta. Hyvän ja terveen työpaikkakulttuurin pohjalle on mahdollista rakentaa hyvä ilmapiiri. Luottamuksen ilmapiirissä negatiivisuus ja tarpeeton pohdiskelu ei syö energiaa. Ihmiset uskaltavat ottaa riskejä ja kokeilla rajojaan ja he saavat enemmän aikaan. Tämä sama on pätenyt ennen samalla tavalla kuin tulevaisuudessakin, johtajalta vaaditaan hyviä sosiaalisia taitoja ja silmää. Saattaa olla, että henkilöstön ja asiakkaiden kanssa taituroinnin merkitys korostuvat tulevaisuudessa, kun toimintaympäristöt muuttuvat ja monipuolistuvat ja moniosaamista vaaditaan niin johtajilta kuin henkilöstöltäkin. Vaikka tekniikka mahdollistaa yhteydenpidon aivan toisella tavalla kuin ennen, Alahuhta pitää fyysisen läsnäolon merkitystä yhä suurena.

Kun henkisten ominaisuuksien kehittämisessä rajat tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan, kääntyy nykypäivän johtajan katse teknisten apuvälineiden suuntaan. Hyvin toimiessaan näistä voisi saada apua työtaakan keventämiseen, aikaa rentoudelle ja oleelliseen keskittymiseen. Helpotusta työtaakkaan on luonnollista, ja ehkä järkevääkin, lähteä hakemaan sylttytehtaan suunnalta. Työskentelyä helpottamaan tarkoitetut apuvälineet ovat yksi keskeisimmistä syistä työmäärän ja -tahdin kasvamiselle. Työvälineet, jotka ensin helpottivat työntekoa ja säästivät aikaa, ovat nyt itse ongelman ytimessä.