Tiina (Paras), Tuula (Työelämän toisinajattelijat) ja Thimjos (Maktub)

Paulo Coelho, Erik Bertrand Larssen, Elina Henttonen & Kirsi LaPointe keskustelevat

Paulo kyselee: Johtajan tehtävään kuuluu tarkkailu. Hän tarkkailee henkilöitä ja ympäristöä, reunakiviä ja trendejä, onnistumista ja epäonnistumista. Tarkkailu voi poikia tekoja tai antaa aihetta mietiskelyyn. Mietiskely voi poikia tekoja tai antaa aihetta jatkomietiskelyyn. Mikä mahtaa olla tehokasta tarkkailua?

Elina ja Kirsi vastailevat: Tarkkailla voi monella tapaa, käytännössä arjen työssämme käytämme useita tarkkailun keinoja. Meillä on käytössä monia järjestelmiä ja mittareita, joiden avulla voimme tarkkailla mm. strategian toteutumista, taloutta, työhyvinvointia, jne. Toisaalta nämä järjestelmät tuppaavat kertomaan vain tilanteen, ei sen syitä. Tämän vuoksi itse katson tehokkaimman tarkkailun olevan yhdistelmä faktat, keskustelu (kysyminen) ja kuuntelu.

Erik kyselee: Pitääkö johtajan olla paras vai paras versio itsestään vai riittääkö, että on riittävän hyvä? Miten johtaja tekee tämän valinnan, miten johtajan arvot tähän vaikuttavat?

Paulo vastailee: Johtajan pitää saada muut onnistumaan ja onnistuminen on aina muiden silmissä. Johtajan oma hyvyys on suhteellinen, riittää kun osaa johtaa ja johdettavat menestyvät. Johtaja ei varsinaisesti valitse olla hyvä johtaja, hän vain on tai sitten ei. Johtajan arvot kuitenkin vaikuttavat siihen, onko johtaja siedettävä vai ei.

Elina ja Kirsi kyselevät: Mistä syntyy työn mielekkyys asiantuntijaorganisaatiossa ja mikä johtajan rooli on siinä?

Erik vastailee: Asiantuntijoiden johtamisessa motivointi, sitouttaminen ja palkitseminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Sisäisesti motivoitunut toimii toiminnan tuottaman palkitsemisen takia, ulkoisesti motivoitunutta motivoivat toiminnan seuraukset. Sisäistä motivaatiota edesauttaa se, että asiantuntija voi itse vaikuttaa omaan työhönsä, kokee onnistumisen tunteita. Tätä edistävät vastuu, edistyminen ja saavutukset. Ulkoisia motivaattoreita ovat palkka, organisatorinen asema, ylenemisen mahdollisuus tai toiminnan valvonta. Kumpaakin tarvitaan, mutta useimpia asiantuntijoita (varsinkin valtionhallinnossa) vie sisäinen motivaatio. Motivoiko se, että miettii, sitä, kun kuolemaa odotellessa ei tarvitse katua sitä, mitä ei tehnyt? Motivoiko ajatus siitä, että jos muutkin ovat onnistuneet, niin minäkin voin onnistua? Jotta motivaatio säilyy, tulee asettaa tavoitteet. Huippu-urheilija voi tavoitella olympiakultaa, yritysjohtaja miljardin liikevaihtoa. Mutta entäpä julkishallinnon keskijohto? Mikä on hänen tavoitteensa? Tavoitteiden määrittelemiseksi pitää tunnistaa omat arvonsa. Ja kun tavoite on selvä, pitää tehdä päätös, että tekee kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi.

Asiantuntijan pitää saada tuntea, että hänellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä työssään, saavuttaa paras versio itsestään. Onnistuminen ja mielekkyys ovat tärkeimpiä työnteon motivaation lähteitä. Asiantuntija haluaa tehdä työnsä itsenäisesti, ilman turhaa valvontaa. Asiantuntija kaipaa vapautta kantaa vastuunsa. Työstä on kuitenkin saatava kohtuullinen korvaus, ihan käytännönkin syistä. Johtajan on mahdollistettava työntekijälle tilaisuus kehittyä, kouluttautua ja olla luova. Johtajan on vaikutettava alaisensa tunteisiin ja saada tämä innostumaan ja yrittämään parhaansa. Vuorovaikutus ja tiedon välittäminen ovat johtajan tärkeimpiä tehtäviä. Yhteistyö, työilmapiiri ja hyvä tiimi toimivat parhaimmillaan sitouttajina. Työn mielekkyys on kuitenkin yksilöllistä ja yksilölliset tarpeet ja työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen tulisi huomioida. Johtajan tulee olla joustava, osata tulkita ihmisiä ja uskaltaa esiintyä monella tavalle, yleisöstä riippuen. Pelkkä lahjakkuus ei ratkaise, johtajuutta voi ja pitää harjoitella.